Maan korvessa kulkevi lapsosen tie : Suomen lasten enkelirunot

Toimittanut Ismo Loivamaa

Kuvat Rudolf Koivu

Minerva 2016

Ismo Loivamaa kirjoittaa teoksensa jälkisanoissa, että lasta suojelevat lempeät enkelit ovat aina kuuluneet suomalaiseen lastenrunouteen. Enkelirunot ovat hänen mukaansa säilyttäneet suosionsa, vaikka uskonnollisuus on hävinnyt muusta lastenkirjallisuudesta. Tähän kokoelmaan runoja on valikoitu monelta tekijältä. Nimet ovat tuttuja: Immi Hellén, Anna-Mari Kaskinen, Kaarina Helakisa, Z. Topelius... Myös suomalaisia kansanrunoja on mukana. Ilahduin tavattomasti, kun törmäsin kirjassa peruskoulun ensimmäisellä luokalla ulkoa opeteltuun kansanrunoon, josta muistin nyt enää vain alun "Ensimmäinen enkeli, toinen tonkeli, kolmas kovanokka..."

Tietysti kokoelmasta löytyy myös nimiruno Maan korvessa kulkeva lapsosen tie. Hiukan yllättäen mukaan oli otettu myös synkänsorttinen kolmas säkeistö, jota harvoin esitetään.

Kirjan kuvituksena on käytetty Rudolf Koivun (1890-1946) maalauksia. Koivun kuolemasta on tullut kuluneeksi 70 vuotta. Povaankin, että näemme Koivun kuvitusta tulevina vuosina entistä enemmän. Tekijänoikeushan päättyy, kun tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta.

Kannesta ja kirjan graafisesta ulkoasusta kerrotaan sen verran, että työstä vastaa Taittopalvelu Yliveto. Henkilöitä ei nimetä. Ulkoasultaan teos on kovin perinteinen, ei kuitenkaan kömpelö. Oletan, että tekijät pyrkivät säilyttämään  Rudolf Koivu -tunnelman myös kirjan ulkoasussa.

Kuvituksesta olisin kernaasti tahtonut tietää enemmän. Jossain kuvassa tekijän nimikirjaimet ovat näkyvissä. Niiden sijainnin perusteella voi päätellä, että kuvassa on koko teos, mutta onko kuvituksena käytetty myös yksityiskohtia jostain suuremmasta työstä?
  

Laulua kuonoon, joulua tassuun

Tarina ja laulunsanat Tuula Korolainen
Sävellykset ja nuotit Timo Klementtinen
Leikkiohjeet Ulla Piispanen
Kuvat, ulkoasu ja kansi Marjo Nygård
Lasten Keskus ja Kirjapaja 2016

Timo Klementtinen ja Tuula Korolainen: Laulua kuonoon, joulua tassuun

Tarkoitukseni oli esitellä aivan eri teos, mutta sen saatavuudessa oli ongelmia, ja päädyin selailemaan Tuula Korolaisen tuotantoa. Se on mittava. Blogikirjoitukseen valikoitui Laulua kuonoon, joulua tassuun. Ja ennakkotietona kerrottakoon, että Korolainen on mukana myös seuraavaksi esittelemäni teoksen tekijäryhmässä.

Ylipäätään esiteltävien teosten valikoiminen on haastavaa. Uusien kirjojen tulva on loppumaton, ja hyllyjen uumenistakin olisi välillä mukava nostaa joku hiukan vanhempi teos. Mutta nyt asiaan, siis kirjaan. Timo Klementtinen on säveltänyt Laulua kuonoon, joulua tassuun -teosta varten 14 Tuula Korolaisen runoa, jotka on julkaistu kirjana Kuono johti joulua (2006). Takakansitekstissä luvataan, että laulujen säestys on merkitty helpoin sointumerkein.

Lauluaa kuonoon, joulua tassuun on joululaulukokoelma ja nuottikirja, mutta se ei ole pelkästään joululaulukokoelma ja nuottikirja, sillä lauluihin on liitetty leikkiohjeet ja laulujen väliin Korolainen on kirjoittanut kehystarinan. Kirjaa voi käyttää joustavasti vaikkapa joulujuhlaohjelman pohjana. Timo Klementtinen toimii Suomen musiikkioppilaitosten liiton toiminnanjohtajana, joten voisin kuvitella, että teos vastaa erityisesti oppilaitosten tarpeisiin.

Teos sisältää CD-levyn, jossa esitetään kaikki kirjan laulut. Luulenpa, että tämä levy soi myös monessa kodissa.

Mäyräkoirat ovat lähellä sydäntäni, joten innostuin tietysti laulusta, jonka nimi on Mäyräkoira kertoo.

Mieleenjäävin biisi taisi kuitenkin olla Joulu tuntuu turkissa.

 

Laulua kuonoon, joulua tassuun on kaikin puolin ammattitaitoisesti tehty. Heti ensiselailusta alkaen sen ulkoasu viehätti minua. Kehystarinan olisin toivonut ilmavammin esille, ja mieluusti myös isommalla kirjasintyypillä painettuna, mutta ymmärrän, että tekijöiden on tarvinnut tehdä valintoja. Sivumäärä on nyt 55. Marjo Nygårdin kuvitus on saanut ansaitsemansa runsaan tilan.

Kirjan lopussa tekijät esittävät kiitokset Pelle Miljoonalle ja Ari Taskiselle. Arvaatko miksi?

Riddell, Chris: Ada Gootti ja hiiren haamu

Gummerus 2015
Englanninkielinen alkuteos Goth Girl and the Ghost of a Mouse
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Muuan hiiri muistelee -kirjasen suomentanut Kristiina Drews

Ada Gootti asuu valtavassa Kalmatollon kartanossa isänsä lordi Gootin kanssa. Lordi Gootti on hurjan kuuluisa pyöräilevä runoilija, jonka harrastuksiin kuuluu myös potkuhevosratsastus ja puutarhatonttujen posauttelu väkipyssyllä. Adan äiti - kaunis thessalonikilainen nuorallatanssija - on kuollut traagisessa onnettomuudessa Adan ollessa vielä vauva, eikä lordi Gootti ole päässyt yli rakkaan vaimonsa menetyksestä. Ada muistuttaa kovasti äitiään, mikä on saanut lordin omaksumaan erikoislaatuisen uskomuksen siitä, että lasten tulisi kuulua, muttei näkyä. Ada ymmärtää, että hänen näkemisensä saa isän surulliseksi, mutta ei hän silti mielellään käytä isoja, kömpelöitä ja ennenkaikkea äänekkäitä saappaita, joiden aiheuttaman metelin ansiosta isä pystyy välttelemään häntä.

Isän kanssa vietettyjä viikottaisia teehetkiä lukuunottamatta Ada on kartanossa aika yksin. Omalaatuisia palvelijoita ja tiuhaan vaihtuvia kotiopettajattaria kyllä riittää, mutta samanikäisiä kavereita ei ole. Eräänä yönä Ada tutustuu Ishmaeliin, joka on hiiri. Tai itseasiassa oli hiiri, kunnes sai surmansa loukussa ja on nyt hiiren haamu. Jostain syystä Ishmael on jäänyt kummittelemaan kartanoon, eikä kukaan muu kuin Ada pysty näkemään sitä. Ada ja Ishmael lähtevät seikkailemaan valtavan kartanon vanhaan käyttämättömään osaan ja yhtä valtavaan ja sokkeloiseen puutarhaan, josta löytyykin monenlaista yllättävää.

Eräällä yksinäisellä aamiaisella Ada tapaa yllättäen kaksi omanikäistään lasta, joiden mukana hän pääsee salaperäiseen Ullakkokerhoon. Siellä kokoontuu kartanon nuoria palvelijoita ja työntekijöiden lapsia, eikä kartanonherran tytärtä ole tietenkään koskaan kutsuttu mukaan, vaikka hän on kovasti kavereita kaivannutkin. Ullakkokerhon porukka alkaa huomata kartanon tiluksilla epäilyttäviä tapahtumia, joihin tuntuu liittyvän kartanon sisäriistanvartija Nurjamaa. Lordi Gootin jokavuotinen sisämetsästyksen ja metaforisen polkukisan päivä lähenee, ja tänä vuonna Nurjamaan hoitamissa järjestelyissä vaikuttaa olevan jokin pielessä.

Kartanon fantastisen erikoinen väki ja kirjan tarina ihanan outoine käänteineen imaisee lukijan tehokkaasti mukaansa. Koskaan ei tiedä mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu ja sivua kääntämällä saattaa löytää itsensä mitä eriskummallisimpien hahmojen seurasta. Niin kuvittajana kuin kirjailijana tunnetun Chris Riddelin mustavalkopiirrokset ja luvun aloittavat koristeelliset anfangit sopivat hienosti kirjan goottiromanttisen tummaan tunnelmaan. Sarjasta on suomennettu tämän lisäksi kaksi osaa: Ada Gootti ja kuoloa kamalammat kestit sekä Ada Gootti ja Humisevan karju.




       

Gummerus 2016

 

 

Itkonen, Jukka: Hirvi irvistää

Tekstit Jukka Itkonen
Kuvitus ja tekstaus Matti Pikkujämsä
Lasten keskus 2016

Hirvi irvistää on runokuvakirja, jossa vilistää juuri niitä samoja elukoita, mitä maassamme esiintyy. Koalaa, pingviiniä tai jääkarhua ei sivuilla näy. Rajaus ilahduttaa, sillä monta kertaa lastenkirjoissa esitellään kaikkia muita kuin kotoisia eläinlajejamme.

Eläimet esitetään perinteisesti. Oravalla on käpy käpälissä, ketulla kana hampaissa. Itse asiassa citykettujen ja kotikanaloiden yleistyessä voi joku muheva kana päätyä repolaisen suuhun. Paitsi että tämä kirja ei puhukaan perinteisesti repolaisesta, kettu on tuliturkki.

Kettu, tuliturkki
      aidan takaa kurkki
näkyisikö pihamaalla
nam, nam, syötävää.
Sulavasti niin kuin tali,
      pujottautui aidan ali.
Ja kohta oli hampaissa
jo kana muheva.

Joka aukeamalla on kaksi eläintä, joten vajaassa viidessakymmenessä sivussa ehditään esitellä aika liuta eläinlajeja. Vain muutama laji on päässyt kahteen eri runoon. Hirvi irvistää on myös tietokirja. "Kiven päällä sisilisko häntää viputtaa. Jos se säikkyy kovasti, se voi sen tiputtaa. Hännänpätkä kiven päälle muistoksi vain jää."

Matti Pikkujämsän tekstaus antaa runoille viimeisen silauksen. Runo kesäkissasta toivottavasti koskettaa muitakin.

Viimeinen runo on erityisen hieno. Kaikille löytyy oma paikka!

Mutta mille se hirvi oikein irvistää? Hanki kirja käsiisi ja selvitä asia itse.

Tiainen, Marja-Leena: Poika joka katosi

Marja-Leena Tiainen: Poika joka katosi

Avain / BTJ Finland 2015

Poika joka katosi on selkokirja. Se perustuu Marja-Leena Tiaisen teokseen Poistui kotoaan (2005). Tiainen on itse kirjoittanut selkokirjan. Teoksen nimi ilmaisee hyvin, mitä kirjassa tullaan kertomaan, ja kerronta jatkuu tiiviinä, vaikka tekstin asettelu onkin ilmavaa, runomaista.

Lukija tavoittaa tunnelman, joka vallitsee kadonneen pojaan perheessä. Perheenjäsenet käsittelevät tilannetta kukin tavallaan. Ensimmäisistä joululahjoista katoamisen jälkeen iloitsee ainoastaan perheen viisivuotias, mutta vähitellen jäljelle jääneet jatkavat elämäänsä. Selkoteksissä suurimman roolin saa 18 vuotta täyttävä esikoistytär, joka olosuhteista huolimatta pyrkii elämään tavallista nuoren ihmisen elämää.

Suosittelen kirjaa täysi-ikäisyyden kynnyksellä eläville nuorille miehille ja naisille, myös teille, jotka ette kovin paljon lue. Tämä kirja on nopealukuinen ja ohut, sivuja siinä on vain 88 kappaletta.

Jukolan seitsemän poikaa ja Oma maa mansikka

Tammi on tänä syksynä aloittanut sarjan, jossa klassikkotekstit on mukautettu aivan pienille käyttäjille sopiviksi. Nämä Anne Vaskon värikylläiset ensikirjat puhuttelevat aikuistakin. Itse en pystynyt millään valitsemaan, kumman kirjoista esittelisin, joten päätin kertoa kummastakin.

Jukolan seitsemän poikaa :
luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan

Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan
Kuvittanut Anne Vasko
Toimittanut Katariina Heilala
Graafinen suunntelu ja taitto Riikka Turkulainen
Sitaatit Aleksis Kivi
Tammi 2016

Oma maa mansikka = Smultronstället

Oma maa mansikka = Smultronstället
Kuvittanut Anne Vasko
Toimittaneet Katariina Heilala ja Leena Järvenpää
Ruotsikieliset tekstit Annika Sadelin
Graafinen suunnittelu ja taitto Riikka Turkulainen
Tammi 2016

Seitsemän veljestä on yksi lempikirjoistani. Omassa kirjahyllyssäni minulla on mummon antaman romaanin lisäksi Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kuvakirja ja Pertti Rajalan tekemä selkomukautus. Seitsemää koiraveljestä olen ostanut paljon lahjaksi. Aivan pienten lasten käsissä Kunnaksen kuvakirja ei kuitenkaan tahdo pysyä ehjänä. Sen sijaan Tammen kustantama paksulehtinen kuvakirja Jukolan seitsemästä pojasta on oivallinen tuliainen vauva- tai taaperoperheeseen. Vahvatekoinen kirja kestää kovia otteita ja tutustuttaa nuoren käyttäjänsä huomaamatta Kiven klassikkoon. Vanhemmille kirjassa on oma tietoaukeama, jossa kerrotaan Aleksis Kivestä ja tämän teoksista.

Alkuteoksen nimi on muuttunut hauskasti. Jukolan seitsemän poikaa on myös kirja numeroista. Siinä lasketaan Aapon sitomia saunavihtoja ja Laurin muovailemia savikukkoja. Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Lauri, Timo ja Eero tulevat nimitutuiksi. Tietoaukeamalla kerrotaan, etttä veljesten nimet ovat edelleen suosittuja. Tämän lauseen innoittamana tutustuin Väestörekisterikeskuksen nimipalveluun. Väestörekisterikeskuksen mukaan suosituin suomalaisen miehen nimistä on Juhani. Tällä vuosituhannella Juhaniksi on jo nimetty yli 30 000 poikaa. Simeon(i) ja Aapo näkyvät olevan kovassa nosteessa.

Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan

Kohderyhmää silmälläpitäen veljesten elukat ovat saaneet suuren roolin. Valko-hevonen, koirat Killi ja Kiiski, Matti-kissa, kukko - ja jopa Männistön muorin kanat - marssitetaan sivuille. Lisäksi numeroita havainnollistetaan pienillä leppäkertuilla.

Kuvan hevonen on nimeltään Valko. Valkon väri yllätti, ja hevosia omistava ystävä kertoi, että hevosen väri voi muuttua vanhemmiten. (Kuva teoksesta Jukolan seitsemän poikaa : luvunlaskua Aleksis Kiven tapaan.)

Lisää pieniä leppäkerttuja ja ilmeikkäitä yksityiskohtia löytyy Anne Vaskon toisesta uudesta paksulehtisestä kuvakirjasta Oma maa mansikka. Bongasin hevoskuvan myös siitä. Lieneekö kuvassa Valkon sukulaisia?

Oma maa mansikka

Oma maa mansikka = Smultronstället on kaksikielinen, kuten teoksen nimestä jo sopii päätellä. Värikkäiden kuvien lomaan on siroteltu pieniä runoja. Kun toisella sivulla on leikkiruno "Onko koira kotona?" leikkiohjeineen, kysytään viereisellä sivulla "Är hunden hemma?". Molemmat kotimaiset eivät kuitenkaan tee aukeamista raskaita, sillä tekstinsirpaleet ovat lyhyitä ja leikkiohjeet puolestaan präntätty pienellä kirjasinkoolla.

Oma maa mansikka

Nämäkin teokset saat käsiisi kirjastosta!