Strid, Jakob Martin: Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi

Otava (2012

Tanskankielinen alkuteos: Den utrolige historie om dem kæmpestore paere

Suomentanut Päivi Kivelä

Jo kirjan nimi Jättipäärynä joka kasvoi talon kokoiseksi : (eli kertomus siitä, miten Jeremias Jylhävirta pääsi takaisin hänelle kuuluvaan virkaan Poutarannan pormestariksi, kaupungin asukkaiden suureksi iloksi, kaikkien paitsi yhden) ilmaisee paljon siitä, mitä kirjassa tulee tapahtumaan.

Poutarannan pormestari on ollut kokonaisen vuoden häviksissä, kun Miksun ja Sebastianin onkeen takertuu pulloposti. Vaikuttaa siltä, että sen on lähettänyt pormestari itse. Pullopostin mukana tulee siemen, jonka kaverukset kylvävät heti maahan. Arvaatkos, mitä siitä kasvaa?

Pullopostin mukana tulleesta siemenestä kasvaa jättipäärynä. Varapormestari Oksa vaatii hävittämään sen, ja onnettomien yhteensattumien johdosta Miksu ja Sebastian joutuvat ontoksi koverretussa päärynässä mereen. Kun varapormestari vielä ampuu heidän peräänsä, ystävykset päättävät muuttaa päärynän merikelpoiseksi alukseksi ja jatkaa matkaansa kohti salaperäistä saarta. Onneksi päärynä on täynnä monenlaista käyttökelpoista kamaa, joka kannettiin sinne sateelta suojaan, kun Miksun ja Sebastianin talo vaurioitui päärynän kasvaessa.

Merimatka sujuu pääosin leppoisissa merkeissä, ja kaikki matkalaisten kohtaamat henkilöt osoittautuvat avuliaiksi. Salaperäisen saaren etsinnän kannattaisi kuitenkin jättää sikseen:

Kukaan, joka on esiny salaperäistä saarta, ei ole koskaan tullut takaisin! Ensin pitää päästä Karmean merihirviön ohi. Se on 50 metriä pitkä ja voi puraista laivan keskeltä poikki. Mutta sen jälkeen tulee vielä pahempaa: Yönmusta meri. Se on merimiesten kauhu. Sen ikuisessa pimeydessä mellastavat aaveet ja kummitukset.

Sekä kuvitus että teksti ovat J. M. Stridin käsialaa. Teksti on osa kuvitusta, tekstityyppi on erikoinen ja tärkeitä ilmaisuja on korostettu. Jo kirjan kannessa on paljon katsomista ja sivut täyttyvät hurmaavista yksityiskohdista.

KUMMU, ESSI & MAIJALA, MARIKA: Puhelias Elias

Teksti: Essi Kummu

Kuvitus: Marika Maijala

Tammi 2012

Puhelias Elias ei mielestäni ole paras mahdollinen nimi tälle kirjalle, sillä se luo vääriä ennakko-odotuksia. Toki rivien välistä pystyy tulkitsemaan, että Elias on tavallisesti puhelias, mutta nyt hän on hiljainen ja mietteliäs.  Ensinnäkin hän kaipaa ystäväänsä Priitä, joka asuu kaukana meren toisella puolen, näkymättömän punaisen langan päässä. Toisekseen Elias on ekaluokkalaisena vielä hieman hämmentynyt koulumaailmasta, jossa puhua saa vain luvan kanssa tai sitten välitunnilla. Vaikein asia on kuitenkin se, että äiti ja isä ovat eronneet. Isällä on uusi asunto ja uusi kumppani, vieraita molemmat. Äitiä on ikävä, mutta onko äiti tullut allergiseksi isälle ja ehkä Eliaksellekin?

-       Voivatko äidit ja lapset tulla allergisiksi toisilleen? kysyy Elias.

-       Vanhempien ja lasten ei ole mitenkään mahdollista tulla allergisiksi toisilleen, äiti sanoo.

-        Onko varma?

-        Satavarma.

Äiti kumartuu lähemmäs Eliasta ja supattaa vielä:

-       Sitä paitsi minä olen vakaasti sitä mieltä, että oikein rakkaista ihmisistä ei ole edes mahdollista erota. Se johtuu siitä, että niiden kanssa on kumminkin koko ajan, mutta vain vähän eri tavalla.

Kirjan tarina auttaa ja rohkaisee avioerotilanteessa elävää lasta – alkaahan Eliaskin lopulta puhua. Silti kertomukseen kiinni pääseminen vaatii paljon. Keitä kaikki henkilöt ovat? Mitkä ovat heidän välisensä suhteet? Mikä on mennyttä ja mikä nykyhetkeä? Yksityiskohdista on itse osattava koota kokonaisuus, koska kirjailija ei tarjoa valmista selitystä.

Puuväreillä piirretty kuvitus on tavanomaisesta poikkeava, mutta mahtaako se viehättää lapsia? Eliaksen haikeaan mielialaan sopii kyllä tällainen harmaasävyinen väriskaala. Henkilöt ovat vailla ääriviivoja ja toisinaan miltei sulautuvat taustaan. Puut, talot, linnut – kaikki on piirretty niin kuin lapset piirtävät, mutta tarkemmin katsoessa löytää paljon pieniä yksityiskohtia. Itse asiassa Eliastakin joutuu joskus kuvasta hakemaan, niin pieni hän tuntee olevansa suuressa maailmassa.

Asher, Jay & Mackler, Carolyn: Sinä ja minä sitten joskus

Otava (2012)

Englanninkielinen alkuteos The future of us
Suomentaja Laura Honkasalo

Eletään vuotta 1996. Vain alle puolet yhdysvaltalaisista lukiolaisista on käyttänyt internetiä. Kun Emman äitipuoli saa vauvan, Emman isä tahtoo hyvitellä esikoistaan ja lähettää Emmalle lahjaksi tietokoneen. Naapurissa asuva Josh tuo rompun, jonka oli saanut postissa. Nettipalvelin antaisi sata ilmaista käyttötuntia, kun Emma rekisteröityisi käyttäjäksi. Emma laittaa rompun koneeseen ja pääsee kirjautumaan nettipalveluun. Sitten ruutu jähmettyy ja sille avautuu hitaasti uusi nettisivu, jonka yläreunassa lukee Facebook. Sivulla on kuvia tuntemattomista ihmisistä ja pieniä kirjoituksia. Emma hämmentyy.

Yhtäkkiä huomaan jotain sinisen palkin alla ja värähdän. Siinä on kuva naisesta, joka istuu rannalla ja vieressä lukee Emma Nelson Jones. Nainen on kolmikymppinen ja hänellä on kihara ruskea tukka sekä ruskeat silmät. Vatsassani kutkuttaa, sillä nainen näyttää tutulta.

Liian tutulta.

Kun siirrän kursorin nimen päälle, nuoli muuttuu kädeksi. Klikkaan ja näkyville latautuu uusi sivu. Nyt kuva on isompi ja tietoja on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaisin lukemisen. Keskimmäisessä palstassa on sama kuva pienempänä ja vieressä lukee:

Emma Nelson Jones

Harkitsee raitoja.

4 tuntia sitten * Tykkää *Kommentoi 

Luen, että Emma Nelson Jones kävi Lake Forestin lukiota. Hän on naimisissa Jordan Jones Jr. -nimisen miehen kanssa ja hänen syntymäpäivänsä on 24. heinäkuuta. Vuotta ei kerrota, mutta syntymäpäivä on sama kuin minulla.  

Emma Nelson Jones on Emma itse. Emma pääsee lukemaan Facebookiin tulevaisuudessa kirjoittamiaan päivityksiä ja törmää lukuisiin uusiin asioihin.

Puhun enimmäkseen pojistani ja YouTubesta. Se on kai jokin leffasysteemi.

Nuorella Emmalla ei ole hajuakaan siitä, mikä tekstari on tai päivitys. Entä miten tulevaisuudessa voi tsekata netin ajaessaan? Onko Emmalla kenties tietokone autossaan? 

Emma jakaa yllättävän löytönsä Joshin kanssa ja nuoret huomaavat, että heidän tekemänsä valinnat vaikuttavat heti myös uusiin päivityksiin. Joshin tulevaisuus vaikuttaa niin lupaavalta, että hän pelkää Emman sotkevan sen nykyisyyden tekemisillään. Josh on ollut pitkään niin ihastunut Emmaan, ettei ole muita tyttöjä huomannutkaan, mutta tilanteet muuttuvat. Yhtäkkiä  Joshilla alkaa riittää vientiä ja Emmakin joutuu miettimään, mitä loppujen lopuksi tuntee Joshia kohtaan. 

Kirja on nopealukuinen ja rakenteeltaan selkeä. Siinä vuorottelevat Emman ja Joshin näkökulmasta kirjoitetut luvut. Suosittelen tätä kirjaa myös vähän lukeville nuorille miehille ja naisille, sillä teksti tuntuu etenevän hyvin, kun luvut ovat lyhyitä ja vaihtuvat tiheästi.