Hunter, Erin: Keskiyö

Art House (2012)

Soturikissojen jännittävä tarina jatkuu Uusi Profetia -sarjassa. Ensimmäinen osa kantaa nimeä Keskiyö ja aivan kuten edellisessä Soturikissat-sarjassa tähänkin sarjaan on luvassa kuusi osaa. Keskiyön voi aloittaa, vaikka aikaisempia teoksia ei olisi lukenutkaan. Päähenkilökin on uusi.

Metsässä vallitsee viimeinkin rauha. Myrskyklaanissa elämä jatkuu arkitouhuissa, riistaa saalistetaan, oppilaita koulutetaan ja reviirin rajoista huolehditaan. Kaikki kuitenkin särkyy, kun Vatukkakynsi, Myrskyklaanin nuori soturi, saa Tähtiklaanilta pelottavan unen, jossa Sinitähti kertoo kissoja uhkaavasta vaarasta.

"Metsässä koittavat vaikeat ajat”, Sinitähti sanoi. ” On täytettävä uusi ennustus, jotta klaanit selviäisivät hengissä. Sinut on valittu tapaamaan kolme muuta uudenkuunaikaan, ja teidän on kuunneltava, mitä keskiyö teille kertoo."

Mitä Tähtiklaanin viesti tarkoittaa? Keitä ovat muut valitut kissat? Se ainakin on varmaa, että mikään ei tule olemaan niin kuin ennen. Vatukkakynsi aloittaa suuren seikkailun täyttääkseen hänelle annetun tehtävän. Vaaroja ja täpärältä piti -tilanteita ei puutu tälläkään kertaa.

Ahmin tämän kirjan parissa päivässä. Soturikissoja lukiessa tylsä arki unohtuu täysin. Kaikki jokapäiväiset asiat jäävät taka-alalle, kun lukija kuvittelee juoksevansa vapaana metsässä ja kokevansa mitä huimimpia seikkailuja, kissana! Ei suihkua, jääkaappia tai mukavan pehmeää sänkyä. Mitään noista ei kuitenkaan edes kaipaa, kun täysin lumoutuu maailmasta, jota muuten ei voisi kokea. Kaiken tämän huipuksi oppii arvostamaan metsää. Se on aina jonkun koti, ja se mitä teemme tai jätämme tekemättä, voi vaikuttaa suurestikin metsän elämään.

Kirja tarjoaa myös paljon huumoria. Etenkin Myrskyklaanin oppilaan Oravatassun kommellukset ja kiivaat kommentit huvittivat minua. Oravatassu on Tulitähden, Myrskyklaanin päällikön tytär ja klaaninsa mahdottomin kissa. Hän sanoo suoraan sen mitä ajattelee.

Tomuturkki: ”Oravatassu, ennemmin tai myöhemmin sinun on opittava, että on aika puhua ja on aika vaieta.”

Oravatassu huokaisi äänekkäästi. ”Mutta tuntuu siltä kuin aina olisi aika vaieta.”

”No niin, ymmärsit ajatuksen.”

Vatukkakynnen edessään oli piikkihernepensas, ja sen tiheiden okaisten oksien seassa rimpuili hullun lailla Oravatassu. Tämän etukäpälät olivat ilmassa ja turkki oli sotkeutunut okaisiin. Vatukkakynsi ei voinut hillitä pientä naurahdusta. ”Onko kivaa?”

Siinä samassa Oravatassun pää kiepahti ympäri, ja hänen vihreät silmänsä salamoivat. ”No naura nyt siinä, senkin hölmö karvapallo!” hän tiuskaisi. ”Ehkä sinulla on sitten aikaa auttaa minut tästä irti!”

Hauskoja ovat myös eri nimitykset, joita kissat ovat asioille antaneet. Ihmisiä kutsutaan kaksijaloiksi, autoja hirviöiksi, joilla on oudot metalliset turkit ja autotiet ukkospolkuja. Vuodenajoillekin löytyy hyvin kuuvaavat nimitykset, esim. syksy on lehtisade ja talvi lehtikato.

Mainittakoon vielä lopuksi, että näillä kirjoilla neljä kirjoittajaa ja tuo Erin Hunter on heidän salanimensä. Näin kaikki Soturikissat löytyvät kirjastossa samasta kohdasta.

Suosittelen Soturikissoja kaikille, etenkin kissojen  ystäville. Ne sopivat jokaiselle, joka haluaa kokea jotain uutta ja nauttia hetken aivan toisenlaisesta maailmasta.