27. tammikuuta 2012

Winters, Pierre: Minä päästä varpaisiin

Lasten Keskus (2011)

Kuvat Eline van Lindenhuizen
Minä päästä varpaisiin on osa Tahtoo tietää -sarjaa, jossa ilmestyy kuvitettuja tietokirjoja yli 3-vuotiaille. Kirjat kertovat asioista, joista lapset mielellään tahtovat tietää.

Tämän kirjan aiheena on lapsi itse. Kirjassa käydään läpi kaikki kehon osat ja niiden käyttötarkoitukset, ja kurkistetaanpa hieman ihon allekin. Tekstiä ei ole kovin paljon, eli varmaankin juuri sopivasti antamaan hieman tietoa kuitenkaan menettämättä lapsen kiinnostusta. Havainnolliset ja hauskat kuvat antavat osaltaan lisätietoa, esimerkiksi siitä, millaisia tunteita kasvoilla näkyy.

Kirjassa kannustetaan lasta miettimään asioita myös itse. Jotkut asiat tuoksuvat hyvälle tai pahalle, ja lapsi voi pohtia miltä kuvissa näkyvät asiat haisevat tai tuoksuvat. Korvien yhteydessä taas mietitään, että jotkut äänet ovat miellyttävämpiä kuin toiset, ja lapsi voi kertoa mistä äänistä itse pitää sekä ajatella miltä kuvissa olevat asiat kuulostavat. Pienet Tiesitkö? -kuplat sisältävät lisätietoa kustakin aiheesta. Tiesitkö esimerkiksi, että nenässäsi on paljon pieniä karvoja, jotka pysäyttävät ilmassa leijuvia hiukkasia, ja siksi sinua aivastuttaa joskus.

Lopuksi kirjassa muistutetaan myös, että kehosta täytyy pitää hyvää huolta. Juoda ja syödä tarpeeksi ja nukkua riittävästi. Vaatetta voi lisätä kylmällä ja vähentää jos on kuuma, ja pesullakin täytyy välillä käydä. Joskus voi kuitenkin käydä myös niin, että sairastuu tai satuttaa itsensä. Silloin tarvitaan hyvää hoitoa ja joskus jopa reissua lääkäriin.



20. tammikuuta 2012

Westerlund, Kate: Suuri luistelukisa

Lasten Keskus (2011)

Kuvitus Eve Tharlet
Riemastuttavan hauska ja toisaalta herkkä kuvitus kertoo tekstin kera tarinan eläinten jokavuotisesta luistelukisasta. Ystävykset Pyry, Aatos ja Helmi päättävät kaikki osallistua, vaikka voittaminen ei heille – ainakaan jokaiselle – olekaan se tärkein asia.

Pyry on kani, ja kanit ovat luonnollisesti nopeita. Pyry on myös huippuluistelija ja haluaa osallistua kisaan ihan tosissaan, voitto mielessään. Aatos taas on erittäin älykäs orava ja paras aika monessa asiassa. Luistelukisaan hän on valmistautunut hiomalla teorioitaan ja uutta tekniikkaansa ja hienosäätämällä luistimiaan. Helmi taas on kilpikonna, eivätkä ainakaan ystävät kovin vahvasti luota tämän voittomahdollisuuksiin. Eivät he Helmille sitä kerro, koska eivät halua pahoittaa tämän mieltä, mutta eipä Helmi itsekään voitosta niin välitä: kisan tunnelman kokeminen on ihan riittävää.

Kisapäivänä koko metsänväki kerääntyy nauttimaan talvisesta tunnelmasta ja jännittävästä kilpailusta. Kilpailijat ovat valmiina, lähtölaukaus kajahtaa ja Pyry säntää joukon kärkeen. Kisassa on mukana paljon erilaisia eläimiä – myös sellaisia joita ei uskoisi talvisessa metsässä kohtaavansa – ja toisilta luistelu näyttää sujuvan hieman paremmin kuin toisilta. Kisaan osallistuminenhan se tärkeintä onkin, ja vaikka Helmi tuntuu jäävän joukosta, hän yrittää silti parhaansa ja nauttii luistelusta ja tunnelmasta. Innolla mukana on myös Aatos, joka luistelee muun joukon mukana. Muut seuraavat keskittyneinä kaartuvaa rataa, mutta Aatoksella on kuono muistikirjassaan, eikä hän huomaa mutkaa! Täysin muistiinpanoihinsa syventyneenä Aatos vain jatkaa matkaa, kunnes kuuluu risahdus ja jää antaa periksi…

Helmi näkee onnettomuuden ja yrittää luistella nopeasti hyisessä vedessä räpiköivän Aatoksen avuksi. Vauhti ei kuitenkaan sovi Helmille ja hän liukastuu ja kellahtaa selälleen. Samaan aikaan Pyry viilettää edelleen joukon kärjessä ja maaliviiva näkyy jo. Silloin Pyry vilkaisee taakseen ja näkee Helmin keikkuvan selällään, jalat huitoen ilmaa. Hetkeäkään epäröimättä Pyry tekee sen, mikä on hänelle tärkeintä. Mutta mitähän se lienee? Onko voittaja aina se, joka tulee ensimmäiseksi?



13. tammikuuta 2012

Stein, David Ezra: Kukonpojan iltasatu

Pieni Karhu (2011)

Pienen punahelttaisen kukonpojan olisi aika käydä nukkumaan, joten isä auttaa sille yöpuvun päälle ja sitten suunnataan sänkyyn. Nukkumaan ei kyllä ihan heti ruveta, vaan ensin on ohjelmassa iltasatu. Sama asia on taidettu käydä läpi jo monta kertaa, sillä ensimmäiseksi isä vannottaa poikaansa olemaan tällä kertaa keskeyttämättä. Ja poikahan lupaa olla ihan kiltisti, totta kai.

Isä alkaa kertoa satua Hannusta ja Kertusta: Lapset olivat kovasti nälissään, löysivät syvältä metsästä karkista tehdyn mökin ja alkoivat nakertaa. Talossa asuva vanha nainen tuli ulos, ja pyysi lapsia astumaan sisälle. Hannu ja Kerttu aikoivat juuri seurata, kun – ”esiin sukelsi pieni punahelttainen kukonpoika, joka sanoi: ”Älkää menkö sisään! Se on NOITA!” Niinpä Hannu ja Kerttu eivät menneet sisään. Sen pituinen se.”

Isä katsoo ihmeissään poikaansa, joka taas kerran sukelsi innostuksissaan satukirjan lehdille. Mutta kun se nainen oli ihan oikeasti noita… Mitäpä siinä kukonpoika muutakaan voi, kun astua kehiin. Nyt pitäisi kuitenkin malttaa, rentoutua ja saada unen päästä kiinni. Ehkä jokin toinen satu tepsisi.

Paria tarinaa – ja keskeytystä – myöhemmin isän täytyy keksiä jokin muu konsti. Kukonpoika haluaa kokonaisen iltasadun nukahtaakseen, joten ehkä tämä voisi itse kertoa sellaisen. Isä käy haukotellen sänkyyn pitkäkseen ja iltasatu alkaa. Yhtäkkiä sen keskeyttää kova ääni! Hetken kukonpoika ihmettelee, kunnes tekee oman ratkaisunsa, ja lopulta nukahtaa. Sen pituinen se.

Kukonpojan iltasatu on paitsi hauska tarina, myös aika hauskannäköinen tarina. Väriliiduilla voimakkain värein tehdyt kuvat ovat eläviä ja lämpöisiä. Satukirjoista luetut pätkät taas erottuvat erilaisella tyylillään muusta kuvituksesta. Kukonpoika on mainion topakka hahmo: valmiina puuttumaan peliin, kun kerran tietää tilanteen muuten kääntyvän ikäväksi, ja pienet pyöreät silmät jälkikäteen niin suunnattoman viattomina ja tosissaan: vielä yksi, eikös juu, ”Olen ihan kiltisti.”




5. tammikuuta 2012

Hammond, Richard: Richard Hammondin huimat kokeet

Sanoma Magazines Finland Oy (2011)

Richard Hammond on monille tuttu TV:stä, niin autoihin kuin muuhun tekniikkaan ja tieteeseen liittyvistä ohjelmista. Asenne tutkittavia asioita kohtaan ei hänellä koskaan ole kovin vakava tai ryppyotsainen, eikä se ole sitä tässä kirjassakaan. Kirjan ohjeilla voi tehdä monenmoisia tieteellisiä kokeita, joiden tarvikkeet löytyvät suurelta osin kenen tahansa kotoa. Kokeiden teon ohella tulee kuin vahingossa imeneeksi itseensä monenlaista mielenkiintoista tietoa ja tutustuttua erilaisiin luonnontieteiden ilmiöihin.

Aihealueita kirjassa on monia. On erilaisiin ilmalentoihin tähtääviä projekteja: raketteja, liidokkeja ja kuplia. Löytyy myös kokeita joihin liittyy vettä, erilaisia mönjiä (eli fluideja) ja esimerkiksi saippuaa – eikä todellakaan puhdistustarkoituksessa. Useampikin kirjassa esitelty kemiallinen reaktio olisi hyvä testata ulkona, tai muussa helposti puhdistettavassa paikassa. Ja kenties sen todennäköisimmän sotkun siivoajan lupa olisi jälkiseuraamuksia ajatellen hyvä pyytää…

Kirjasta löytyy sotkuisempien hommien lisäksi myös paljon muuta. Tutustutaan äänen ominaisuuksiin, ja ohjeita löytyy esimerkiksi monenlaisten soittimien rakentamiseen. Myös ihan syötävää tavaraa syntyy jäätelön ja mehujään ominaisuuksia tutkittaessa sekä ylipäänsä maku- ja hajuaistin toimintaa tarkasteltaessa. Makuaistia näyttää myös olevan melko helppo huijata. Haluaisitko tietää miten?